Nyt imuroidaan!

Olen huomannut, että äidillä ja isällä on selkeä työnjako imuroimisessa. Äiti aloittaa imuroimisen huoneen toiselta puolelta ja etenee pikkuhiljaa vastakkaista seinää kohti. Sitten, kun äiti saapuu huoneen puolessa välissä olevan sohvan eteen, isi nostaa jalat ylös ja äiti imuroi siitä, missä isän jalat oli. Isi sitten istuu sohvalla samanlaisessa asennossa kuin synnyttävät naiset sen aikaa, kun äiti imuroi siitä. Kun äiti on mennyt siitä ohi, isi jatkaa tv:n katsomista ja ruuan syömistä (yleensä isi syö leipää, kun hän katsoo telkkaria). Ja usein isi sitten murustaa vahingossa ruokaa lattialle melkein heti, kun äiti on mennyt siitä ohi. Äiti sitten katsoo isiä murhaavasti ja sanoo: "Oletko sä tosissasi!?". Sen jälkeen onkin sitten isin vuoro imuroida.

Äiti käy usein sen jälkeen, kun on isän vuoro imuroida, tavallisesti keittiössä juomassa lasin vettä (joskus äiti juo sitä aikuistenjuomaa, mikä näyttää mustaherukkamehulta). Kun äiti on juonut, hän tulee valvomaan isän imurointia, koska isi on aika epätarkka imuroimaan. Isä on niin epätarkka imuroimaan, että jos hän olisi keilaaja, hän heittäisi aina viereiselle radalle. Ja silloinkin ränniin. Usein on myös niin, että jos mun joku lelu tai äidin korvakoru on kadoksissa, ja isä on edellisenä päivänä imuroinut, löytyy se hukassa ollut tavara imurinpölypussista.

Se on hauskaa, että isi yrittää korjata kaikkia laitteita kotona heti, kun ne menee rikki. Mutta imuri näyttää olevan poikkeus. Sen korjaamisesta isi kiinnostuu vasta sitten, kun äiti tulee harjan ja rikkalapion kanssa isin luokse ja sanoo: "Nyt, kun imuri on rikki, pitää sitten harjan kanssa siivota pölyt pois". Isi saa pölynimurin usein parissa minuutissa kuntoon, tai käy heti ostamassa uuden.

Minä menen nyt äidin kanssa avaamaan pölynimurin, ja katsomaan löytyyko minun pikkuauto ja toinen äidin korvakoruista pölypussista. Sillä isi oli taas aamulla imuroinut. Hei hei!